Valtion vai kunnan hoiviin?

Maanantai 30.1.2012 klo 21:57

Yleisradio kysyi 40 kunnanjohtajalta mistä tehtävistä kuntien tulisi luopua, 33 heistä vastasi. Asia on ajankohtainen mm. koska kunnille kalliiksi tulevien tehtävien siirtäminen valtiolle on ollut hallituksen kuntauudistusta arvostelevien tahojen eräs vastaehdotus.

Kunnanjohtajien keskuudessa kannatusta saivat mm. erikoissairaanhoidon (eli keskussairaaloiden), lastensuojelun, päivähoidon ja toimeentulotuen siirtäminen pois kuntien vastuulta. Toisaalta suuri osa myös huomautti, ettei tehtävien siirtäminen sinänsä muuta asiaa; samoista verovaroista ne kuitenkin maksetaan. Laajaa kannatusta sai yhteiskunnan hoitamien tehtävien määrän vähentäminen ylipäänsä.

Kuntien menoista keskimäärin 2/3 menee sosiaali- ja terveydenhuoltoon (46%) ja kouluihin (21%).  Näiden perustehtävien pilkkominen kuntien ja valtion kesken johtaisi nopeasti ns. osaoptimointiin ja eri tahojen väliseen kilpailuun.

Käytännössä tämä nähtiin Orimattilassa 90-luvulla kun eri budjeteilla toimineet sosiaalitoimi ja terveyskeskus rakensivat kotihoitoon rinnakkaiset organisaatiot. Jos terveyskeskuslääkäri on kunnan palveluksessa ja keskussairaalan erikoislääkäri valtion, on suuri kiusaus diagnosoida sairaus erikoissairaanhoitoa vaativaksi – potilas siirtyy tällöin valtion maksettavaksi. Ja keskussairaala koettaa kaikin keinoin työntää potilaat takaisin terveyskeskukseen. Lastensuojelun ollessa valtion toimintaa ja koulujen kunnallista, käy koulukuraattorille äkkiä hankalaksi saada lastensuojelun tarve osoitetuksi jotta tukitoimien maksaja vaihtuisi.

Paljon parjattu SoTe-yhtymä on osoittanut, että sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa ei pidä erottaa toisistaan. Terveydenhuollon sisällä puolestaan perus- ja erikoissairaanhoitojen tulee myös olla ns. saman katon alla. Kun kaikki ovat yhteisessä budjetissa ja saman johdon alaisuudessa ne eivät kilpaile keskenään. Toiminta on täällä viidessä vuodessa tehostunut niin, että perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi ovat alittaneet asetetun budjettinsa jo kahtena viime vuonna – ilman, että toiminta on merkittävästi muuttunut (ks. alla 15.1. 2011).

Kokeneet kunnanjohtajat siis näkevät sen, mikä molemmilta kuntauudistuksesta kiisteleviltä tahoilta on jäänyt unholaan: Tehtäviä – tai rajoja – siirtelemällä ei hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus ratkea. Olennaisinta on ensin määritellä yhteiskunnan hoitamien tehtävien määrä ja taso yleensä, ei sitä ketkä niistä päättävät ja missä.

PS: Mielenkiintoinen aihepiiriä sivuava kolumni: http://www.yle.fi/alueet/lahti/suunvuorot/2012/02/omasta_elamasta_pitaa_ottaa_vastuuta_3223349.html