Näki kauhut kaikkialla...

Asuntorahaston päätös olla myöntämättä avustusta Artjärven vanhustentalolle nosti tunteet pintaan osalle sen seutukunnan päättäjistä.  He kokivat liitoskumppani Orimattilan pettäneen lupauksensa.

Tilanteen juuret ovat yhteiset: Täällä keskustassa Puistotien vanhustentalot ovat tulleet käyttöikänsä päähän ja asukkaille on löydettävä uudet kodit. Samoin on Artjärven vanhainkodin kohdalla. Puistotien talot päätettiin korvata ns. Käkelä kakkosella eli toisella samanlaisella pytingillä kuin sinne nyt juuri valmistui. Suunnittelu lähti käyntiin viime syksynä ja avustushakemus Asuntorahastoon tehtiin.

Samaan aikaan käytiin kuntaliitosneuvotteluja. Niissä artjärveläiset asettivat kynnysehdoksi vanhainkodin uusimisen, mikä onkin kirjattuna sopimukseen – lisäkaneetilla, että se toteutuu kun Asuntorahasto myöntää avustuksen. Hakemus tästä pantiin Artjärvellä vetämään.

Viime viikolla tuli rahastolta päätös: Avustusta myönnetään Käkelä kakkoselle, ei Artjärven vanhainkodille. Pääperusteluna on hankkeen kalleus, mikä olisi johtanut noin 100 euroa kalliimpaan kuukausivuokraan talon asukkaille kuin täällä keskustassa. Kysehän on normaaleista vuokra-asunnoista, joihin kunta tuottaa hoivapalveluja. Lisäksi Artjärven alueella on paljon vuokra-asuntoja tyhjillään, mikä kaavamaisesti ajateltuna muodostaa esteen uusien rahoittamiselle.

Osa Artjärven alueen päättäjistä näki tilanteen siten, että orimattilalaiset omalla hakemuksellaan tahallisesti ajoivat heidän hankkeensa yli. Tilanne myös herättää pelkoja siitä, että vanhukset joutuvat vastaisuudessa tulemaan keskustaan kun tarvitsevat tuettua palveluasumista.

Mainittua näkemystä vastaan puhuu kaksi seikkaa: Päätös on tehty ARA:ssa, ei Orimattilassa. Suunnitelma on heidän kriteereidensä vastainen – eli olisi tuskin toteutunut Artjärven kunnan omanakaan hankkeena.

On muistettava myös tilanteen positiivinen puoli: Mitään ei ole menetetty. Vanhainkoti toimii remonttia odottaen Artjärvellä kuten ennenkin. Suunnitelmaa voidaan viilata vastaamaan ARA:n vaatimuksia ja yrittää uudelleen, useampaankin kertaan.

Omaan kotiseutuun, ammattiin tai yhteisöön kohdistuvat ratkaisut herättävät ihmisissä herkästi tunnepohjaisia reaktioita. Poliittisen päättäjän tulee kuitenkin toimessaan nousta näiden tunteiden yläpuolelle. Ihmisiä on kuunneltava mutta tunnemyrskyyn ei pidä lähteä mukaan – ja omat tunteet on pidettävä sivussa asioita käsiteltäessä, mikä ei tarkoita tunteettomuutta.

Tällä tavoin on Orimattilassa, paria poikkeusta lukuun ottamatta, asioita aina hoidettu. Täällä ei myöskään ole tapana vaatia ns. päitä vadille. YLE:n valtakunnantason uutiseksi tänään (22.2.) päässyt Heinolan tilanne on varoittava esimerkki.