Valtion vai kunnan hoiviin?

Maanantai 30.1.2012 klo 21:57

Yleisradio kysyi 40 kunnanjohtajalta mistä tehtävistä kuntien tulisi luopua, 33 heistä vastasi. Asia on ajankohtainen mm. koska kunnille kalliiksi tulevien tehtävien siirtäminen valtiolle on ollut hallituksen kuntauudistusta arvostelevien tahojen eräs vastaehdotus.

Kunnanjohtajien keskuudessa kannatusta saivat mm. erikoissairaanhoidon (eli keskussairaaloiden), lastensuojelun, päivähoidon ja toimeentulotuen siirtäminen pois kuntien vastuulta. Toisaalta suuri osa myös huomautti, ettei tehtävien siirtäminen sinänsä muuta asiaa; samoista verovaroista ne kuitenkin maksetaan. Laajaa kannatusta sai yhteiskunnan hoitamien tehtävien määrän vähentäminen ylipäänsä.

Kuntien menoista keskimäärin 2/3 menee sosiaali- ja terveydenhuoltoon (46%) ja kouluihin (21%).  Näiden perustehtävien pilkkominen kuntien ja valtion kesken johtaisi nopeasti ns. osaoptimointiin ja eri tahojen väliseen kilpailuun.

Käytännössä tämä nähtiin Orimattilassa 90-luvulla kun eri budjeteilla toimineet sosiaalitoimi ja terveyskeskus rakensivat kotihoitoon rinnakkaiset organisaatiot. Jos terveyskeskuslääkäri on kunnan palveluksessa ja keskussairaalan erikoislääkäri valtion, on suuri kiusaus diagnosoida sairaus erikoissairaanhoitoa vaativaksi – potilas siirtyy tällöin valtion maksettavaksi. Ja keskussairaala koettaa kaikin keinoin työntää potilaat takaisin terveyskeskukseen. Lastensuojelun ollessa valtion toimintaa ja koulujen kunnallista, käy koulukuraattorille äkkiä hankalaksi saada lastensuojelun tarve osoitetuksi jotta tukitoimien maksaja vaihtuisi.

Paljon parjattu SoTe-yhtymä on osoittanut, että sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa ei pidä erottaa toisistaan. Terveydenhuollon sisällä puolestaan perus- ja erikoissairaanhoitojen tulee myös olla ns. saman katon alla. Kun kaikki ovat yhteisessä budjetissa ja saman johdon alaisuudessa ne eivät kilpaile keskenään. Toiminta on täällä viidessä vuodessa tehostunut niin, että perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi ovat alittaneet asetetun budjettinsa jo kahtena viime vuonna – ilman, että toiminta on merkittävästi muuttunut (ks. alla 15.1. 2011).

Kokeneet kunnanjohtajat siis näkevät sen, mikä molemmilta kuntauudistuksesta kiisteleviltä tahoilta on jäänyt unholaan: Tehtäviä – tai rajoja – siirtelemällä ei hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus ratkea. Olennaisinta on ensin määritellä yhteiskunnan hoitamien tehtävien määrä ja taso yleensä, ei sitä ketkä niistä päättävät ja missä.

PS: Mielenkiintoinen aihepiiriä sivuava kolumni: http://www.yle.fi/alueet/lahti/suunvuorot/2012/02/omasta_elamasta_pitaa_ottaa_vastuuta_3223349.html

 

HUS:sta kajahti

Maanantai 9.1.2012 klo 23:08

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) johtaja Aki Linden syytti lääkäripäivillä 9.1. kuntia terveyskeskusten huonosta tilanteesta ja maalasi uhkakuvan julkisen terveydenhuollon romahduksesta alle kolmessa vuodessa. Taustaltaan hän on lääkäri ja puoluekannaltaan sosialidemokraatti.

Linden näkee perusterveydenhuollon ongelmien syyksi kuntajohtoisuuden. Hänen mukaansa ns. korvamerkityn valtionavun aikaan 80-luvulla terveyskeskukset toimivat. Vastaavaa romantisointia on havaittavissa myös joissain omissa paikallistason päättäjissämme. Ongelmat ovat Lindenin mukaan alkaneet toiminnan siirryttyä kuntien vastuulle.

Mitään ratkaisuja Lindenkään ei esitä, ellei sellaiseksi lueta paluuta valtio-ohjaukseen. Jo vajaat 10 vuotta sitten Risto Heikkala tuskaili hakijoiden puutetta terveyskeskuksen lääkärinvirkoihin. Nuoret lääkärit eivät yksinkertaisesti halunneet sitoutua loppuiäkseen tai edes 5-10 vuodeksi samaan työpaikkaan – puhumattakaan siihen, että joutuvat tekemään kaikenlaisia töitä.

Nuori lääkärikunta haluaa päättää itse työajoistaan ja potilasaineksestaan. Erityinen ”inhokki” ovat päivystykset. Lisäksi työyhteisön on oltava riittävän suuri, vähintään 15 henkeä. Perinteinen kunnanlääkärin työ ei tällaista tarjoa. Mikäli muistikuvani on oikea, noin vuosi sitten Kouvolassa laitettiin auki kerralla kymmenkunta vakituista virkaa eikä hakijoita ollut.

Terveyskeskusten lääkäritoiminnan ulkoistaminen vuokrafirmoille on siis ollut lähinnä pakon sanelemaa. Ilman sitä olisivat jonot viikkojen mittaiset ja vastaanotot kaukana.  HUS:n Lindenin mukaan maamme terveyskeskuksissa on 1000 lääkärin vaje. Toisaalta Suomessa on enemmän lääkäreitä kuin koskaan. Ristiriita ei liene selitettävissä muuten kuin lääkärien itsensä tekemillä valinnoilla.

En syyllistä lääkäreitä tilanteesta, ajat muuttuvat ja ihmiset niiden mukana. Itse asiassa mitään yksittäistä tekijää ilmiön taustalla tuskin lienee. Eikä näin ollen helppoa ratkaisuakaan. Ketään ei voida pakottaa tiettyyn työpaikkaan eikä palkkatasoa nostaa taivaisiin - sekään tuskin auttaisi. Jäljelle jää vain yleislääkärin työn sisällöllinen kehittäminen. Se, että työntekijä voi itse vaikuttaa kuormitukseen ja työoloihinsa. Lisäksi terveyskeskuksen tai vastaavan on oltava riittävän suuri jotta ammatillinen tuki ja erikoistuminen ovat mahdollisia. Päivystystoiminnan keskittäminen on askel tähän suuntaan (ks. kirjoitus 8.5. -11).  

Mediakriittisesti katsottuna 9.1. YLE:n iltauutisten juttu aiheesta oli varsin yksipuolinen ja synkkä. Nuoren lääkärin tai Kuntaliiton sosiaali- ja terveysosaston näkökulma olisi ollut paikallaan. Lisäksi on muistettava, ettei kukaan jää Suomessa ilman hoitoa.

(JK 11.1. Hetken horjunut usko YLE:n journalismin laatuun palasi eilen illalla. Pääuutisissa oli pitkä juttu aiheesta kuntien näkökulmasta.)

Vuosi vaihtuu

Perjantai 30.12.2011 klo 12:05

Vuoden vaihtuessa on tapana luoda arvioita menneeseen ja tulevaan. 2011 jää mieleen euron kriisistä ja perussuomalaisten vaalivoitosta. 2012 sekä Suomea että Orimattilaa odottavat kovat päätökset.

Euroopan velkakriisi toi päivänvaloon jo euron syntyvaiheessa tiedetyn ns. valuvian. Siis sen, että osa maista ei todellisuudessa täytä rahaliiton ehtoja. Ainakin Kreikan ja Belgian julkisen sektorin talouslukuja oli luovasti käsitelty kriteerien täyttämiseksi.

Eurossa ja EU:ssa on kyse aatteellisesta projektista; pyrkimyksestä harmoniaan ja yhtenäisyyteen. Siinä purkautuu sodanjälkeisen sukupolven trauma: Miekat on taottava Euroopassa lopullisesti auroiksi niin, ettei enää koskaan syty sotaa. Idealisteilla on tapana jättää realiteetit – kuten talous – usein huomiotta. Niin nytkin.

Vielä muutama vuosi takaperin ei olisi uskonut, että EU:sta nousisi eduskuntavaalien keskeisin teema, ei toki aivan sellaisenaan mutta välillisesti. Vuoden -94 kansanäänestyksessä 43% äänesti liittymistä vastaan, sieltä todennäköisesti kumpusi osa PS:n kannatuksesta. Toinen osa oli perinteistä suomalaista herravihaa ja turhautumista.

Suomi on ajautumassa vähintään nollakasvuun tai jopa taantumaan 2012. Se laukaisee hallitusohjelmaan kirjoitetun ehdon julkisten menojen leikkauksista ja verojen korotuksista. Niiden välinen suhde tulee aiheuttamaan sisäistä kitkaa oikeisto-vasemmisto – akselilla. Hallitus natisee hetken liitoksissaan mutta ei kaadu, vastapaine on liian kova.

Orimattilan kaupungin budjetti on optimistinen ja jäisi ilman valtion yhdistymisavustusta todennäköisesti vaille ylijäämää. Ennakoidut verotulot ovat 47 miljoonaa ja valtionosuudet 33 miljoonaa. Ilman valtion tukea ei Orimattilan talous siis pysyisi pystyssä. Suhteellisen vaatimatonkin leikkaus valtionapuihin tekee suuren loven kaupungin kassaan.

Talouden tasapainottamisohjelmassa, jonka pohjalta päätöksiä tehdään, on valtionapujen kasvuksi määritelty 3,5% / vuosi. Tähän en jaksa henkilökohtaisesti uskoa, hyvä jos luku on edes positiivinen. Koska olen realisti, olen pariin otteeseen asiasta kaupunginvaltuustossa huomauttanut ja saanut vastaukseksi lähinnä syvää hiljaisuutta.

Mikäli verotulojenkin kasvu jää pieneksi on meillä ensi vuonna edessä leikkausbudjetin teko ensi kertaa sitten 90-luvun lama-ajan. Se on monille poliitikoille tervan juontia jo sellaisenaan. Samaan aikaan osuvat vielä kunnallisvaalit. Silloin kannattaa kuunnella niitä, joilla on pelkän kritiikin sijaan käytännön toimenpide-ehdotuksia.

Oman värinsä tulee tuomaan myös kuntauudistus. Siihen on vaikea vielä ottaa kantaa koska mitään konkreettista toteutusmallia ei oikeastaan ole olemassa. On vain paljon ministereiden, puoluesihteerien ja pienten kuntien päättäjien puheita.

Kiitokset teille lukijoille mielenkiinnosta. Olen saanut kirjoituksistani palautetta niin yksityishenkilöiltä kuin medialtakin ja hyvä niin. Blogikirjoittelun tarkoitushan on juuri keskustelun herättäminen ja vaihtoehtoisten näkökulmien esittäminen. Soisin useamman paikallisen päättäjän harrastavan samaa; lehtien palstoillakin on ollut varsin vähän kannanottoja ja mielipiteitä takavuosiin verrattuna.

Hyvää vuodenvaihdetta ja alkavaa vuotta 2012.

Joulun taikaa

Perjantai 23.12.2011 klo 9:22

Koulujen joulukirkko eilen aamulla loi tunnelmaa joulun odotukseen; erityisesti Pennalan lasten kuvaelma jouluevankeliumin tapahtumista. Lukiolaiset puolestaan musisoivat taidokkaasti ja yläastelaiset toimivat esirukouksen lukijoina.

On hyvä, että eri ikäiset ja eri kouluista tulevat lapset ja nuoret saavat nähdä toistensa esityksiä. Se luo tunteita ja mielikuvia sekä yhteisyyden tunnetta puolin ja toisin.

Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille.

Lööpinmetsästyksen makua

Lauantai 26.11.2011 klo 10:24

Kaupunginvaltuuston taannoinen strategiaseminaarimatka Tallinnaan on joutunut paikallislehden hampaisiin. Siitä, että työn olisi voinut tehdä myös Orimattilassa, olen lehden kanssa samaa mieltä enkä osin juuri sen vuoksi matkalla ollut – ja pystynkin nyt katsomaan asiaa ulkopuolisen silmin. Tyyli käsitellä asiaa oli tarpeettoman sensaatiohakuinen.

Ensinnäkin seminaariin käytetty rahasumma nostetaan esiin kahteen kertaan. Myös kokouspalkkiot mainitaan sentilleen. Ne ovat faktoja mutta kun aiheen käsittely aloitetaan niillä, herää epäilys tarkoitushakuisuudesta.

Torstain 24.11. haastattelujuttua ihmettelivät tapaamani ei-poliittiset kuntalaisetkin. Siinä kärjeksi nousi vapaa-ajan käyttö, käsitellyt asiat jäivät niiden varjoon. Kolmanneksi perjantain (25.11.) matkaa käsitelleen pääkirjoituksen viereen oli – kuinka ollakaan – sijoitettu yleisönosastokirjoitus. Tietovisakysymyskin oli aiheesta vielä saatu.

Valtakunnan tasolla Kimmo Sasi esitti 22.11. runsaasti huomiota herättänyttä lehdistökritiikkiä. Hän mm. totesi: ”Suomessa lehdissä kirjoitetaan aivan liian paljon kuvailua yksittäisistä tapahtumista niiden merkitystä suurentaen”. Hän kohdistaa sanansa erityisesti maakunta- ja paikallislehtiin ja jatkaa: ”Enemmän pitäisi kirjoittaa asioista ja niiden merkityksestä ja taustoittaa asioita” (Lainaukset: Demari 23.11., alleviivaukset kirjoittajan)

Samassa yhteydessä Sasi otti kantaa myös median kritiikkiin: ”Kun lehdistö arvostelee politiikkoja, kai poliitikollakin on joskus oikeus arvostella lehdistön laatua ja toimintatapoja”. Itse lisäisin tähän yhteyteen: Ilman, että heti vedotaan lehdistön- tai sananvapauden rajoittamiseen. Sehän on median vakiovastaus itseensä kohdistuvaan kritiikkiin. Niin kävi tälläkin kertaa. Sanomalehtien Liiton johtaja Jukka Holmberg vastaa Sasille 25.11. Helsingin Sanomissa: "Sananvapauden kannalta on aina vaarallista, jos lehdistön toimintaedellytysten heikentämistä perustellaan sillä, että sisältö ei miellytä poliittista päättäjää. Lehtiä tehdään kuitenkin lukijoille."

Ei Sasi enkä nyt minäkään ota kantaa siihen mistä kirjoitetaan vaan miten; käsitelläänkö itse asiaa, sen syitä ja seurauksia vai haetaanko otsikoita. Niissä on vissi ero. Tallinnan-seminaarijutun paikallinen lähestymiskulma oli selvästi jälkimmäistä.

Positiivista palautetta on annettava 25.11. pääkirjoituksen analyyttisestä otteesta. Ns. vetäytymisseminaarin hyvät puolet tuodaan esiin. Niitä korostivat myös aiemmin lehdessä haastatellut mukanaolijat. Lisäksi todetaan, että kustannukset olisivat olleet samat kotikentällä järjestettävässä tilaisuudessa ja tunnustetaan tilaisuuden anti yhteishengen luomisessa.

Strategia valmistuu ensi vuoden alussa. Toivonkin tällöin rakentavaa yhteistyötä sen asiasisältöön liittyen – sehän on tärkeintä. Mielenkiintoista olisi jos paperi esimerkiksi annettaisiin luettavaksi parille julkisen sektorin hallinnon asiantuntijalle ja pyydettäisiin kommentteja. Se olisi todellista tutkivaa journalismia. 

Meillä on hyvä ja paikkakunnan asiaa ajava paikallislehti. Tilattavalta lehdeltä tulee kuitenkin voida odottaa ja vaatia erilaista näkökulmaa kuin iltapäivälehdeltä, jonka on myytävä itsensä joka päivä lööppien avulla. Siinä on ajatukseni ydin.

 

Villimpi Pohjola

Keskiviikko 16.11.2011 klo 18:40

Ministeri Stubb pahoitti taannoin sosialidemokraattien mielen tuhahdettuaan itsekseen pohjoismaisen ministerineuvoston toiminnan tehottomuudelle. Nykypäivä-lehti 41/2011 valottaa pohjoismaisen yhteistyön taustoja.

Pohjoismaiden Neuvostolla ja Ministerineuvostolla on oma syntyhistoriansa, joka liittyy kylmän sodan aikaan. Koska jäsenistä osa oli Nato-maita, oli käsiteltävät aiheet rajattava poliittisesti vaarattomiin ja asioista oli keskusteltava konsensushengessä. Tämä tyyli on ns. jäänyt päälle edelleen.

Organisaatioiden toiminta on nykymittapuun mukaan varsin tehotonta ja hallinnollisiin prosesseihin keskittyvää. Erimielisyyksiä vältellään yhtenäisen julkisuuskuvan vuoksi. Porvaripuolen ryhmiä ärsyttää myös sosialistien yliote; he määrittelevät pitkälti mitä asioita käsitellään. Tämä on helposti nähtävissä järjestöjen nettisivuillakin: Pääasioita ovat mm. globalisaatio ja ilmastonmuutos.  Porvarit tahtoisivat laajentaa agendaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä julkisten palvelujen tuottamiseen.

Jää nähtäväksi kuinka Kimmo Sasin kausi Pohjoismaiden Neuvoston puheenjohtajana 2012 muuttaa tilannetta. Edellisen porvaripuheenjohtajan, Carl Bildtin, aikana Neuvostossa tuuletettiin keskustelukulttuuria.

Tuulta ja leiskuntaa

Torstai 20.10.2011 klo 16:24

Eilen illalla (19.10.) saimme kokea harvinaisen syysukkosen. Luonto näytti voimaansa useampaan otteeseen.

Myös maanantain kaupunginvaltuustossa oli pitkästä aikaa kiivasta - mutta asiallista - keskustelua. Veden hinta puhututti ja äänestytti. Se on kaikkia lähellä oleva ja konkreettinen asia.

Myös SoTe-piirin virheellinen ambulanssilaskutus aiheutti kysymyksiä. Asiassa on mielenkiintoinen yhtymäkohta Orimattilaankin: Entinen kaupungin talousjohtaja, joka vaikutti myös viime eduskuntavaaleissa, on toiminut yhtymän talousasioiden tarkastajana.

Tulevaisuuden talousnäkymien kohdalla valtuusto sitten hiljeni. Esitin talous- ja kaupunginjohtajan jälkeen oman laskelmani, joka ulottuu vuoteen 2015. Sen raunaehdot, kuten valtionavut ja investoinnit, eivät toki ole eurontarkkoja mutta suunta on selvä: Mikäli tulot eivät nouse ja menot pysyvät nykyuralla, alkaa syöksy jo reilun vuoden päästä. 2015 tarvittaisiin pahimmillaan jo 4 prosentin veronkorotus.

Tilanne ei johdu niinkään talouden turbulenssista vaan kaupungin kasvusta ja elämään kuuluvista vaivoista. Kouluihin tarvitaan tilaa sekä sairaanhoitoon ja toimeentulotukeen rahaa.

Ensi syksynä valittavalla uudella valtuustolla on edessään ikäviä päätöksiä. Rakennushankkeita on laitettava uuteen järjestykseen ja kuntalaisten elintapoja on ryhdyttävä kääntämään entistä terveellisempään ja itseohjautuvampaan suuntaan. Palvelupisteverkon harvennukseltakaan tuskin vältytään.

Olisikohan uudessa strategiassakin jo otettava maailman muutos huomioon eikä vain toivottava kaikkea hyvää kaikille...?

Aaveita ampumassa

Torstai 22.9.2011 klo 18:02

Hallituksen kuntauudistusta vastustavan kapinaliikkeen logiikka on mielenkiintoinen: Ensin luodaan itse uhkakuva ja sitten ryhdytään vastustamaan sitä – itse luotua mallia. Syntyy vaikutelma, että kyseessä on enemmän tunnepohjainen reaktio.

Kesällä hallitusohjelman tultua julki itsellänikin ensireaktio oli, että ”Se on menoa…”. Nyt kun aikaa on kulunut, en ole enää lainkaan niin huolestunut.

On tärkeää huomata, että mitään konkreettista esitystä ei ole olemassa. On vain muutamia ministerin periaatetason lausuntoja. Julkisuutta hallitsevatkin ne näkemykset, joissa esitellään mitä ainakaan ei saa tapahtua.

Puolueet ovat samalla viivalla siinä suhteessa, että niistä löytyy sekä suurkuntien kannattajia että vastustajia. Tämä aiheuttaa sen, ettei rajojen siirtely ole mikään läpihuutojuttu. Sisäinen jako ei ole mikään yllätys, se on tiedetty maailman sivu. Vain Vihreät ovat selkeästi yksituumaisia suurkuntien kannattajia. Perussuomalaisten Halla-aho – siivestä ei ole tietoa, soinilaiset lienevät enemmän nykytilan jatkumisen kannalla.

Suurta viisautta asiassa on nyt odottaa rauhassa. Vuoden vaihteessa tulee – jos aikataulu pitää – sisäministeriön esitys. Se lähtee kuntiin lausunnolle ja ministerin mukaan kuntien mielipidettä kuunnellaan. Sanaisen arkun avaamisen paikka on silloin: On selvä pohjaesitys, johon voidaan ottaa kantaa. Siihen saakka ammuskellaan aaveita.

Nysse tulee

Sunnuntai 4.9.2011 klo 17:06

Nykypäivä-lehti uutisoi numerossa 30/2011 Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän ruoka-avun jakelubussista. Siinä on paljon opittavaa Helsingin Hurstillekin.

Myymäläauto kiertää Tampereen alueella arkipäivisin, aivan kuin maaseudulla ennen vanhaan. Asiakkaaksi on rekisteröidyttävä käymällä diakoniatyöntekijän vastaanotolla. Siellä kartoitetaan avun tarve mm. verotustodistusten ja sosiaaliturvapäätösten pohjalta, dokumentteihin nojautuen siis. Ostokset eli saadut avustuserät kerätään auton hyllyistä itse ja merkitään henkilökohtaiseen korttiin. Päihtyneille, edes krapulaisille, ei tavaraa jaeta. Vuonna 2010 autosta jaettiin 15 000 avustuskassia.

Ero Hurstin menetelmään on huomattava. Helsingissä on noussut kansanliike leipäjonoja vastaan sen jälkeen kun niissä on tapeltu ja heiluttu humalassa. Ruokakassin saa se, joka vain tulee jonoon. Tämä voi pahimmillaan jopa tukea alkoholismia: Ruoan saa ilmaiseksi ja toimeentulotuella voi ryypätä.

Kotkassa paikallinen avustusten jakaja havaitsi jonoissa venäläisturisteja. Asia on NP:n mukaan tasa-arvovaltuutetun käsittelyssä koska jakoa on rajoitettu vain suomalaisille.

Perusturvan puutteet ovat vakava asia. Niin on myös avun väärinkäyttö. Molempiin on puututtava. Jälkimmäinen vain on ns. poliittisesti epäkorrektia. Olisi todella tutkivan journalismin paikka, kuinka paljon Hurstin jonoissa on sellaisia, joilla ei välitöntä avun tarvetta ole.

Tragedia politisoitui

Tiistai 26.7.2011 klo 19:33

Perjantai 22.7. tultaneen muistamaan Pohjoismaissa syyskuun 11:nnen veroisena päivänä. Tiedon lisääntyessä näyttää entistä selvemmältä, että kyseessä oli mieleltään pahoin järkkyneen ihmisen teko.

Vaikka toisena iskukohteena oli poliittisen puolueen toiminta, on ensisijaisesti kyseessä kansallinen tragedia. Tapausta ei tule lähteä ministeritasolla politisoimaan kuten Erkki Tuomioja on tehnyt. Blogissaan ja Huomenta Suomi – ohjelmassa hän on jo ehtinyt vaatia muutoksia Suomen aselakeihin ja ns. vihakirjoittelun kieltämistä mediassa. Tulee ikävä maku, että tässä ajetaan kotimaista agendaa Norjan uhrien kautta. Asiat ovat toki oikeita mutta ajankohta ja valtakunnallinen foorumi vääriä; suruaikana valtiojohdon tulee pysytellä päivänpolitiikan yläpuolella.

Pohdiskelin yleensä väkivaltarikollisuuden syitä. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen julkaisussa prof. Jukka Kekkonen selittää kyseistä asiaa. Useita asiantuntijoita siteeraten hän päätyy synteesiin: Väkivaltaisen ja rikollisen toiminnan pohjalla ovat yksilötason biologiset/geneettiset tekijät. Ne selittävät ilmiön säännönmukaisuuksia. Ympäristö eli sosiologiset seikat puolestaan laukaisevat aggressiivisen toiminnan. Kumpikaan ei siis yksin selitä väkivaltaa ja/tai rikollisuutta.

Tuomiojan puheista huokuu yhä ns. 60-lukulainen näkemys: Väkivalta ja muutkin ongelmat ovat yhteiskunnallisen eriarvoisuuden seurausta ja ne voidaan siis poistaa säätämällä lakeja. Tyypillinen vasemmistolainen ajattelutapa, jossa yksilön vaikutus – sekä vastuu – hävitetään ja siirretään yhteiskunnalle. Valitettavan hyvin ideologia on Suomeen jo juurtunut. Talvella iltapäivälehdet kirjoittivat vanhuksesta, joka oli jäänyt päiväkausiksi ilman kotipalvelun toimittamaa ruokaa. Jutun konnia olivat kunnan viranhaltijat. Itselleni puolestaan tuli ensimmäisenä mieleen missä ovat olleet lapset, sukulaiset ja naapurit?

Toinen huomiota herättävä kohta Tuomiojan blogissa on väite, että terrori-isku kohdistui pohjoismaista ja erityisesti sosialidemokraattista hyvinvointivaltiota vastaan. Näin on sanonut myös Norjan sos.dem. pääministeri. Jo viime vaalien aikana SDP esiintyi hyvinvointivaltion luojan roolissa, mikä ei pidä paikkaansa. Moni aloite on heiltä lähtöisin mutta ilman muiden puolueiden hyväksyntää ne eivät olisi toteutuneet. Eduskunnassa oli käytössä vuoteen 2000 saakka ns. määräenemmistösäädökset, joiden mukaan mm. budjettilakeja ei voinut säätää yksin hallituspuolueiden äänillä. Eli esim. 70-luvulla pääoppositiopuolue Kokoomuksenkin suostumus tarvittiin. Eikä hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ole porvarihallitusten aikana loppunut. Kyseessä on kansallinen projekti.

Politiikka palasi

Torstai 2.6.2011 klo 18:43

Alle 50-vuotiaat suomalaiset eivät enää muista muuta tapaa muodostaa maahan hallitus kuin että vaalien jälkeen puoluejohtajat ja presidentti tapailevat muutaman kerran toisiaan ja lopuksi hyväksyvät virkamiesten kirjoittaman ohjelman. Sitten oppositioon jääneet haukkuvat uuden hallituksen, sen ohjelman ja muodostamistavan. Seuraavat 4 vuotta hallinto kulee kuin juna, ohjelmasta ei poiketa eikä yllätyksiä juuri satu.

Tällä kaavalla on menty 80-luvulta lähtien, presidentti vain jäi pois kuvioista 11 vuotta sitten. Asema hallituksessa on muovannut puolueiden ohjelman ja toiminnan, ei päinvastoin.

Suomeenkin on nyt muodostumassa Ruotsissa jo toimiva puolueiden blokkijako oikeistoon ja vasemmistoon. Kokoomus ja Keskusta lähenivät 2006 presidentinvaaleissa, SDP ja Vasemmistoliitto löysivät toisensa hallitustunnusteluissa. Pienpuolueet asettuvat näiden blokkien ympärille.

PS:n nousu voimisti ja kiihdytti tätä kehitystä. KD, Vihreät ja RKP eivät tunne läheisyyttä PS:n suuntaan, joten ne hakeutuvat em. blokkien imuun. Tätä kautta tarve ideologisiin irtiottoihin vastapuolesta kasvaa ja laajojen hallituspohjien muodostaminen ei enää tahdo onnistua.

Politiikka siis palasi politiikkaan. Hyvä niin, konsensus olikin ajoittain tylsää.

Lääkärit kortilla (JK 14.5.)

Sunnuntai 8.5.2011

Valtakunnan päälehti havahtui 8.5. uutisoimaan asiasta, joka meillä on ollut arkipäivää jo viitisen vuotta: Lääkärit määrittelevät itse omat työaikansa.

Vakinaiset ja kokoaikaiset työsuhteet eivät nuoria lääkäreitä kiinnosta. He haluavat tehdä lyhyttä työpäivää ja pitää viikonloput vapaata. Näin perusteli myös HS:n juttuunsa haastattelema nuori naislääkäri osa-aikaisuuttaan. Hänellä oli taustalla elämäntilanne, toisilla on kyse mm. työnteosta yksityisvastaanotolla tai yksinkertaisesti vapaa-aika.

Rahakaan ei ole ratkaisu. HS:n jutun lääkäri totesi puolipäivätyöstä saatavan palkan olevan hänelle riittävä. Ja kuten muilla nuorilla, lääkäreilläkään ei palkan suuruus ole enää ratkaisevin tekijä työpaikkaa valittaessa. Tärkeintä on, että työ joustaa omien tarpeiden mukaan; se ei ole elämän sisältö. Työyhteisön on myös oltava riittävän suuri, jotta siltä saa apua ja tukea.

Tässä on perussyy myös Orimattilan terveysaseman lääkäritilanteeseen. Tehtävät on ollut pakko ulkoistaa (Huom: Jo ns. Heikkalan aikaan) vuokratyöfirmalle koska virkalääkäreiksi ei ollut enää hakijoita. Myös vuokrayhtiö (AttendoMedOne) kamppailee saman ilmiön kourissa. Se joutuu kokoamaan vaaditun lääkärimäärän pitkälti tällaisista vajaata työaikaa tekevistä.

Täyspäiväisiäkin vuokralääkäreitä on mutta jo yhden vuoden mittainen työsuhde samassa paikassa on tänä päivänä pitkä. Moni haluaa kokeilla eri paikkakuntia, tehtäviä ja erikokoisia yksiköitä ennen päätöstä paikoilleen asettumisesta.

Ilmiö on myös päivystyksen keskittämisen taustalla. Nyt ilta- ja viikonloppupäivystyksiä hoitavat pääosin kaikkein kokemattomimmat lääkärit ja pääosin pakosta. Heillä ei ole käytössään laboratoriota tai röntgeniä. Tällaisella kokoonpanolla syntyy helposti heikkoja diagnooseja ja jatkokäyntejä seuraavana päivänä, ainakin kokeisiin.

Päivystyskeskuksella pyritään tästä eroon. Liekö TV-sarjojen vai minkä ansiota, mutta poliklinikkatyö on alkanut kiinnostaa lääkäreitä uutena erikoistumisen muotona. Tällaisiin vakansseihin riittää vakinaisia hakijoita. Yksikön on vain oltava riittävän suuri, jotta työmäärä ei kasva liikaa ja yhteisön vertaistuki on riittävä. Edellytys on myös, että käytössä ovat laboratorio, röntgen ym. myös öisin. Vaiva tulee tällöin hoidetuksi yhdellä käynnillä – ja oikein.

Aika näyttää kuinka tässä onnistutaan.

JK: Lauantaina 14.5. HS uutisoi  Espoonkin terveyskeskuspäivystyksen kriisiytyneen. Lääkärit eivät halua päivystää terveysasemilla.

Persuille alkaa laskunmaksun aika

Maanantai 18.4.2011 klo 8:40

Perussuomalaisten vaalivoitto oli yllättävän suuri muttei toki mikään katastrofi Suomelle, se on kansanvaltaa. Timo Soini on taitava poliitikko, sitä ei käy kieltäminen. Ja juuri siksi hän tietää itsekin, että kirjoituksen otsikko pitää paikkansa.

Ensimmäinen lasku on tie hallitukseen. Siinä joutuu tekemään kompromisseja monessa asiassa. Soinille itselleen se ei ole ongelma mutta suurelle joukolle kokemattomia uusia edustajia se on. He tuntevat saaneensa äänestäjiltä ns. imperatiivisen mandaatin eli velvoitteen toimia pilkulleen vaaliohjelman mukaisesti. Ero ennakko-odotusten ja todellisuuden välillä on suuri - kuinka PS:n johto sen hallitsee?

Toinen lasku lankeaa osalle ehdokkaista heidän kampanja-aikaisen, yliampuvan toimintansa vuoksi. Uudellamaalla käytiin uutisten mukaan fyysisesti käsiksi toisten puolueiden kollegoihin. Intomieltä ilmeni myös meillä Orimattilassa, ei tosin vaalityön yhteydessä vaan kirkkokahveilla. Samaisen ehdokkaan vaalipäällikkö kävi 16.4. heiluttamassa solvausta lähentelevää "sanan säilää" vaalityöntekijöille Orimattilan torilla.

Herrasmiessääntöjen rikkominen muistetaan politiikassa pitkään... Uskon kuitenkin tunnekuohun rauhoittuvan ajan mittaan kun puolueen toiminta vakiintuu. Vanhoissa puolueissa on hyvä muistaa ex-presidentti Koiviston sanat: "Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan".

PS:n nousu muistuttaa monella tapaa SKDL:n ponnahdusta v. 1945. Lähtökohdat olivat kommunisteilla silloin toiset mutta vyöry samanalainen: 49 uutta edustajaa kerralla, nousu suurten puolueiden kastiin ja vaikeus hillitä intomielisimpiä. Valtiotieteen maisteri Soinin kannattaisikin ottaa oppia sieltä, ei SMP:stä.

JK: Tämä ei ole Orimattilan Kokoomuksen näkemys vaan puhtaasti yksityinen, kuten blogien on tapana olla.

Väittämiä Kokoomuksesta

Sunnuntai 3.4.2011 klo 19:46

”Kokoomus ajaa vain suurituloisten asiaa”

Nyt istuva hallitus on lisännyt perusturvaa 730 miljoonalla eurolla. Perusturva on sidottu kansaneläkeindeksiin. Käyttöön on otettu ns. takuueläke, joka nosti pienimpiä eläkkeitä.

Lamasta huolimatta tuloerot ovat supistuneet vuodesta 2008 hieman (VATT 2011). Suhteellinen köyhyysaste on pysynyt ennallaan – lamasta huolimatta (VATT 2011).

”Kokoomus ajaa kuntien pakkoliitoksia”

Pj. Katainen on useaan otteeseen todennut, että pakkoliitokset ovat viimesijainen poikkeusmenettely.

”Kokoomus haluaa Suomeen tasaveron”

Tasavero = sama prosentti kaikilla (kuten kunnallisvero). Ei ole puolueen ohjelmassa. Kokoomus on puolueista eniten vastustanut tasavero-kunnallisveron korotukseen johtavia toimia.

"Välillisten verojen nostaminen koskee eniten pienituloisiin”

Pitää osittain paikkansa, joillain varolajeilla on kyseinen vaikutus. Toisaalta: Kulutus-/ostokäyttäytymisellään voi itse vaikuttaa veron määrään. Arvonlisäverolla - suurin yksittäinen verolaji - ei ole vaikutusta tulonjakoon (VATT 2011). Sen sijaan mm. alkoholi-, energia- ja tupakkaverot lisäävät tuloeroja (VATT 2011).

Painopisteen siirtäminen kulutuksen verotukseen on kansainvälinen suunta ja sillä voidaan vaikuttaa mm. ilmastonmuutokseen ja kansanterveyteen.

”Kokoomus haluaa yksityistää koulut ja terveydenhuollon”

Ei ole puolueen ohjelmassa. Se ei olisi edes mahdollista, ne on lailla säädetty kuntien velvollisuuksiksi. Kunta vastaa aina viime kädessä palveluiden laadusta ja saatavuudesta. Eri asia on, kuinka paljon palveluiden teknisestä toteutuksesta ostetaan yksityissektorilta – vastuu on edelleen yhteiskunnalla.

Kokoomukselle se kuka maksaa hyvinvointia tekevän työntekijän palkan, ei ole kynnyskysymys. Tärkeintä on, että työ tulee tehdyksi mahdollisimman hyvin ja edullisesti veronmaksajien kannalta. Vastuu säilyy tällöinkin kunnilla.

”Kokoomus ajaa korkeampaa eläkeikää yhdessä työnantajien kanssa”

Eläkeiän nosto on yksi keino muiden joukossa, ei itsetarkoitus. Yhtä tärkeää on parantaa työssä jaksamista ja nopeuttaa nuorten työelämään siirtymistä.

”Kokoomuksella on jo leikkauslista tehtynä ja se otetaan esiin vaalien jälkeen”

Kaikissa puolueissa on pohdittu kuinka valtion ja kuntien menoja voidaan pienentää ja tuloja lisätä. Kokoomuksen keinot löytyvät julkisesti vaaliohjelmasta s. 16.

Kohta ”Kuntien tuottavuuden kasvu” edellyttää uudelleenjärjestelyjä kunnallisissa palveluissa. Se on kuitenkin eri asia kuin toimintojen yksioikoinen lopettaminen. Asiat vain hoidetaan eri tavalla kuin ennen.

”Talouskasvu hoitaa valtion budjettiongelmat”

Vaarallinen ajatus, talousviisaat eivät lainkaan ymmärrä tällaista näkemystä. Se on vain todellisuuden välttelyä. Viime laman jälkeistä nousun tuonutta talouskasvua ei tule, maailma on muuttunut. Kasvu ja sitä myötä verotulojen lisääntyminen hiipuu. Valtion ja kuntien talous on sopeutettava tilanteeseen. Tämän vuoksi Kokoomuksen ohjelmassa vain 10% sopeutukseen tarvittavista resursseista tulee talouskasvusta.

”Kokoomus ajaa Suomea NATO:oon”

Suomessa on suuri joukko kansalaisia, jotka kannattavat ajatusta NATO:oon liittymisestä. Kyse ei siis ole puolueen hankkeesta vaan kansalaismielipiteen huomioon ottamisesta ja julki tuomisesta. Pj. Katainen on todennut, että asia on ratkaistava neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä.

Nyky-NATO ei ole sama suursodan voittoon pyrkivä järjestö kuin 70-luvulla. Sen päätehtävä on kriisinhallinta, ei sotiminen Venäjän kanssa.

”Kokoomus kaataa veronmaksajien rahat Kreikkaan ja Irlantiin”

Euromaiden talouskriisit olivat yllättäviä uusia tilanteita, joihin piti reagoida nopeasti. Jos näin ei olisi tehty, olisivat ongelmat näkyneet Suomessa työttömyyden kasvuna - ja siitäkin olisi halitusta syytetty.

Ilmaista rahaa ei ole annettu. Hätälainoista peritään korkoa. Leijonanosa tuesta on takuita eli ei suoraa raha-apua.

EU:n oikeistojohtajat sopivat 4.3. pj. Kataisen johdolla, että 2013 otetaan käyttöön kriisinhallintamekanismi. Siinä veronmaksajien vastuuta talouskriiseissä rajoitetaan ja yksityisten sijoittajien kasvatetaan. Toisten EU-maiden valtiontalouksia ei enää tueta.

 

Kulttuuripolitiikkaa

Tiistai 15.3.2011 klo 21:44

Perussuomalaisten kulttuuripoliittinen vaaliohjelma herätti taannoin vilkkaan keskustelun.

Suomessa on ilmaisunvapaus, jota yhteiskunnan tulee tukea. Myös kulttuurin alueella on siedettävä erilaisuutta ja kaikenlaisen taiteen tulee saada tasavertaisesti julkista rahoitusta.

Julkisen rahoituksen jakamisessa on kuitenkin epäkohtia. Mm. kirjailijapiireissä keskusteltiin pari vuotta sitten kiivaasti apurahojen jakoperiaatteista. Osa kirjailijoista luonnehti sitä sisäsiittoisen piirin sulle-mulle-kähminnäksi. Vain tietyn tyyppinen teksti ja tietyssä asemassa olevat kirjoittajat saattoivat saada apurahoja.

Valtio on ulkoistanut erilaisten apurahojen jakamisen kyseisen alan ammattilaisille. Kirjailijat jakavat apurahat kirjailijoille, säveltäjät säveltäjille jne. Järjestelmässä on vahva jääviyden sivumaku: Samaa suuntausta ja maailmankatsomusta edustava joukko ruokkii itseään. Varsinkin kun piirit ovat Suomessa joka alalla pienet. Suhteilla ja henkilökohtaisilla näkemyksillä voi olla helposti liikaa painoa.

Kyse on verorahojen käytöstä, minkä on syytä olla eduskunnan käsissä. Valtion taidetoimikuntien tulisikin koostua kansanedustajista. Esittelijänä toimisi alan ammattilainen eli samanlainen kokoonpano kuin on muissakin luottamushenkilöelimissä.

Näki kauhut kaikkialla...

Tiistai 22.2.2011 klo 16:29

Asuntorahaston päätös olla myöntämättä avustusta Artjärven vanhustentalolle nosti tunteet pintaan osalle sen seutukunnan päättäjistä.  He kokivat liitoskumppani Orimattilan pettäneen lupauksensa.

Tilanteen juuret ovat yhteiset: Täällä keskustassa Puistotien vanhustentalot ovat tulleet käyttöikänsä päähän ja asukkaille on löydettävä uudet kodit. Samoin on Artjärven vanhainkodin kohdalla. Puistotien talot päätettiin korvata ns. Käkelä kakkosella eli toisella samanlaisella pytingillä kuin sinne nyt juuri valmistui. Suunnittelu lähti käyntiin viime syksynä ja avustushakemus Asuntorahastoon tehtiin.

Samaan aikaan käytiin kuntaliitosneuvotteluja. Niissä artjärveläiset asettivat kynnysehdoksi vanhainkodin uusimisen, mikä onkin kirjattuna sopimukseen – lisäkaneetilla, että se toteutuu kun Asuntorahasto myöntää avustuksen. Hakemus tästä pantiin Artjärvellä vetämään.

Viime viikolla tuli rahastolta päätös: Avustusta myönnetään Käkelä kakkoselle, ei Artjärven vanhainkodille. Pääperusteluna on hankkeen kalleus, mikä olisi johtanut noin 100 euroa kalliimpaan kuukausivuokraan talon asukkaille kuin täällä keskustassa. Kysehän on normaaleista vuokra-asunnoista, joihin kunta tuottaa hoivapalveluja. Lisäksi Artjärven alueella on paljon vuokra-asuntoja tyhjillään, mikä kaavamaisesti ajateltuna muodostaa esteen uusien rahoittamiselle.

Osa Artjärven alueen päättäjistä näki tilanteen siten, että orimattilalaiset omalla hakemuksellaan tahallisesti ajoivat heidän hankkeensa yli. Tilanne myös herättää pelkoja siitä, että vanhukset joutuvat vastaisuudessa tulemaan keskustaan kun tarvitsevat tuettua palveluasumista.

Mainittua näkemystä vastaan puhuu kaksi seikkaa: Päätös on tehty ARA:ssa, ei Orimattilassa. Suunnitelma on heidän kriteereidensä vastainen – eli olisi tuskin toteutunut Artjärven kunnan omanakaan hankkeena.

On muistettava myös tilanteen positiivinen puoli: Mitään ei ole menetetty. Vanhainkoti toimii remonttia odottaen Artjärvellä kuten ennenkin. Suunnitelmaa voidaan viilata vastaamaan ARA:n vaatimuksia ja yrittää uudelleen, useampaankin kertaan.

Omaan kotiseutuun, ammattiin tai yhteisöön kohdistuvat ratkaisut herättävät ihmisissä herkästi tunnepohjaisia reaktioita. Poliittisen päättäjän tulee kuitenkin toimessaan nousta näiden tunteiden yläpuolelle. Ihmisiä on kuunneltava mutta tunnemyrskyyn ei pidä lähteä mukaan – ja omat tunteet on pidettävä sivussa asioita käsiteltäessä, mikä ei tarkoita tunteettomuutta.

Tällä tavoin on Orimattilassa, paria poikkeusta lukuun ottamatta, asioita aina hoidettu. Täällä ei myöskään ole tapana vaatia ns. päitä vadille. YLE:n valtakunnantason uutiseksi tänään (22.2.) päässyt Heinolan tilanne on varoittava esimerkki.

Näkökulmia köyhyyteen

Torstai 10.2.2011 klo 16:37

Köyhyydestä ja pienituloisuudesta on taas vaalien alla tullut keskustelunaihe. Niiden määritteleminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Valtakunnan tasolla poliitikot tuntuvatkin puhuvan eri asioista.

Kannattaa tutustua Tilastokeskuksen materiaaleihin, kuten tulonjakotilastoon. Siitä selviää mm. seuraavaa: ” Köyhyysraja muuttuu mediaanitulojen muuttuessa --- pienituloisuusasteen kasvu ei siis välttämättä ole seurausta pienituloisimman väestönosan tulojen pienenemisestä”. Koska köyhyysraja, eli 60% mediaanitulosta, on sidottu koko väestön tuloihin, seuraa siitä mm. se ihmeellisyys, että pienituloisuusaste pieneni lamavuosina 1991–1994. Vastaavasti nousu v. 2009-2010 johtuu taantuman loppumisesta. Talouden suhdanteet ja köyhyys ovatkin - tilastollisesti - kääntäen verrannollisia ja ilmeisen riippumattomia poliittisista päätöksistä.

Toinen tapa tarkastella ilmiötä on puhua euroista. Lokakuussa 2010 Helsingin Sanomat julkaisi Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksen siitä, millä rahasummalla voi elää Helsingissä ns. normaalia elämää. Yksinasuva alle 45-v. tai yli 65-v. pärjää 1300 eurolla kuukaudessa. Kaksilapsinen perhe puolestaan 3000 eurolla. Näihin summiin sisältyvät asunnon vuokra, lasten karkkipäivä, ostovaatteet, tietokone, kännykkä (yli 10-vuotiaille), sanomalehden vuosikerta, 3-8 lääkärikäyntiä vuodessa, 6 parturi-/kampaajakäyntiä vuodessa, yksi kulttuuriharrastus, yksi liikuntaharrastus sekä lomamatka.

Asuminen on tutkimuksessa laskettu Helsingin kovien vuokrien mukaan. Muualla maassa tai velattomassa omistusasunnossa asuva selviää huomattavasti pienemmällä rahasummalla. Eli jos sinkun meno-olettamaa vähennetään esim. 25%, saadaan käteen jääväksi tarpeeksi 975 euroa kuukaudessa. Tämä on jo melkoisen lähellä valtakunnallista yksinasuvan köyhyysrajaa (sitä 60%:ia mediaanitulosta), 850 euroa sekä Osmo Soininvaaran viime syksynä esittämää ”takuutuloa”, 875 euroa.

Noin 1000 eurolla kuukaudessa siis elää periaatteessa hyvin, paitsi Helsingissä. Tämä luonnollisesti edellyttää, että elämänhallinta on kunnossa eli ei ole alkoholi- yms. ongelmia ja on omatoiminen. Kaikki edellä mainitut luvut ovat nettosummia.

Kolmas näkökulma on perusturva. Alan asiantuntijana pidetty Osmo Soininvaara totesi viime syksynä mm. ”Jos köyhän elämänhallinta on kunnossa ja hän osaa hoitaa raha-asiansa, valmistaa ruokansa halvoista raaka-aineista eikä tupakoi, hän pärjää. Pärjäämisessä auttavat myös toimiva sosiaalinen verkosto ja kyky hakea iloa muusta kuin shoppailusta. Ongelma onkin siinä, että tällaiset ihmiset eivät joudu perusturvan varaan. Toimeentulotuelle joutuvat ne, jotka eivät sillä pärjää.” (HS 19.11. 2010).

Keskustelu perusturvan tasosta onkin tämän mukaan turhaa. Se on jo, Soininvaaraa tulkiten, riittävä. Huomio tulee suunnata sen varassa elävien sairauksiin ja elämäntapoihin. On kuitenkin nykyisin poliittisesti epäkorrektia vaatia raittiutta, tupakoinnin vähentämistä, ruoanlaittotaitoa jne. Taustalla vaikuttaa yhä 60-lukulainen ideologia siitä, että yksilön ongelmat ovat yhteiskunnan aiheuttamia; sairastavuutta ja ruokailutottumuksia on tutkittava varallisuuserojen tai luokka-aseman näkökulmasta.

Valinnanvaraa lähestymiskulmaan asiassa siis löytyy. Tämä on hyvä pitää mielessä myös näin vaalien alla ehdokkaiden puheita kuunnellessa.

Päivystykseen Lahteen?

Lauantai 29.1.2011 klo 8:54

Orimattilan ja muiden Päijät-Hämeen kuntien on 28.2. mennessä otettava kantaa siihen, haluavatko ne siirtää lääkäripäivystyksen keskussairaalan yhteyteen uuteen päivystyskeskukseen. Ehdotus herättänee keskustelua.

Heti aluksi on syytä muistaa nykytila: Se ei miellytä ketään. Ilta- ja yöpäivystyksissä on pitkät jonot, annetut ajat eivät pidä ja tunnelma on aika ajoin pelottava. Lääkärit karttavat työtä koska potilaina on valtaosin (60- 80%)  mm. flunssaan lääkärintodistuksia hakevia ja pohjimmaltaan sosiaalisista ongelmista kärsiviä, joiden paikka ei ole päivystyksessä. Iltaisin ja öisin ei voi tehdä tutkimuksia ja siten varmaa diagnoosia, hoito pitkittyy. Yksin päivystävät lääkärit ovat useimmiten vastavalmistuneita tai kandeja vaikka työ edellyttää pitkää kokemusta – toinen syy hoidon mutkistumiseen.

Eräs ratkaisumalli on esitetty päivystystoiminnan keskittäminen. Tällaisessa keskuksessa on yhtä aikaa useita lääkäreitä ja laboratorio, röntgen ym. ovat käytössä. Tarvittaessa keskussairaalan puolelta saa erikoislääkärin paikalle. Periaatteessa siis hoito on tehokasta ja nopeaa. Miinuspuolena on matka, Orimattilan kirkolta 20 km. Riskinä on myös, ettei tällaiseenkaan paikkaan löydy kokeneita lääkäreitä tai että terveysasemien jonojen vuoksi sinne tulee edelleen ei-kiireellisiä tapauksia ruuhkaksi asti.

Säästöä keskittäminen ei myöskään tuo. Uuteen keskukseen tarvitaan henkilökunta, jota ei löydy siirtämällä työntekijöitä terveysasemilta Lahteen. Päivystyksen sujuvan toiminnan edellytys on nimittäin se, että kunnissa terveyskeskukset vetävät enemmän potilaita päiväsaikaan – jotta päivystykseen tullaan vain kun on äkillinen hätä. Meillä Orimattilassa se tarkoittaa ainakin yhtä lisälääkäriä päivävuoroon.

Kauhuskenaario on se, että kaikki päivystys on Lahdessa, sinne matkustaa sama joukko, joka nyt käy omassa terveyskeskuksessa iltaisin ja öisin ja lääkärit ovat samoja nuoria keikkalääkäreitä. En itse oikein usko tällaiseen. Hollolan alueen kokemukset keskittämisestä ovat myönteiset. 

Mitään ”Teho-osastoa” huippuspesialisteineen uudesta keskuksesta tuskin tulisi mutta jo useamman lääkärin tiimi yhdistettynä saatavilla oleviin laboratorioihin, röntgeniin ja PHKS:n erikoislääkäreihin on selkeä parannus hoidon tasoon. Ja sitähän tässä haetaan. Se on parannus verrattuna myös siihen, että meillä olisi pysyvät omat lääkärit, jotka päivystäisivät. He olisivat iltaisin ja öisin yksin, vailla tutkimusmahdollisuuksia ja kollegan tukea.

Aihetta on helppo lähestyä kauhistelemalla nykytilan toimimattomuutta ja pelottelemalla terveyskeskuksen lopettamisella. Keskustelin viime viikolla sekä peruspalvelukeskus Aavan että MedOnen johtavien lääkärien kanssa. Kummallakin on vakaa tahto pitää Orimattilassa toimiva terveyskeskus. Sen lopettamisessa ei olisi mitään järkeä. Suunnitteilla on myös toimenpideohjelma Orimattilan terveyskeskuksen kehittämiseksi. Se, että toiminta ei tule olemaan samanlaista kuin 90-luvulla on selvää. Jatkuvasti muuttuvat hoitokäytännöt ja lainsäädäntö tekevät siitä erilaista. Siksi ”vanhat hyvät ajat” eivät ole oikea vertailukohde.

Asiaan ei myöskään pidä lähteä sotkemaan arvovalta- tai tunneseikkoja. Kyseessä on sairauksien hoitaminen, ei Orimattilan tulevaisuus itsenäisenä kuntana.

Myös asian tarkastelu pelkästään sammakkoperspektiivistä vääristää, se on yksi näkökulma muiden joukossa. Teoreettinen pohdinta siitä, kuinka esim. autoton ihminen pääsee Lahteen vie sivupoluille. Yksittäistapauksia ei pidä yleistää, ne on ratkaistava tapauskohtaisesti. Sitä paitsi tilanteeseen on jo ratkaisu: Kela korvaa taksikyydistä omavastuun (taitaa olla 9€) ylittävän osan.

Ennen päätöksentekoa on vielä huolellisesti punnittava ratkaisuun liittyvät taloudelliset näkökohdat, riskit ja siitä saatavat hyödyt – sairauksien hoidon ja sen vaikuttavuuden sekä palvelun saatavuuden näkökulmista, asiaperustein. Tietoa oli saatavilla 26.1. valtuustosalissa. Ihmettelen, miksi Orimattilan päättäjiä oli vain puolen tusinaa paikalla. Erityisesti kiihkeimmät SoTe-piirin kritisoijat loistivat poissaolollaan. Olisi ollut oiva tilaisuus esittää kysymyksiä ja vastaväitteitä.

Sitä saa mitä tilaa

Lauantai 15.1.2011 klo 8:53

Terveydenhoito kirvoittaa runsaasti kannanottaja niin Orimattilassa kuin muuallakin. Viimeisin paikallisen hälyn aihe on neuvonnan poistuminen terveyskeskuksesta.

Asia on sinänsä tärkeä. Olin sen tiimoilta yhteydessä johtavaan lääkäriin jo joulukuun alussa. Poistumisen syy on tiivistettynä se, että taloushallinnon henkilöstö, joka on tehtävää sivutyönään hoitanut, siirtyi muualle.

Tilannetta on helppoa kauhistella mutta vaikeampi ratkaista. On nimittäin syytä muistaa mistä se juontaa juurensa: SoTe-piiriä perustettaessa sovittiin, että menot saavat kasvaa vain 2 % vuodessa. Tämä on kirjattu myös joka vuosi budjetin perusteisiin (Orimattilan v. 2011 budjettikirja, s. 8). Kaikki päätökset on tehty yksimielisesti kaupunginvaltuustossa, missä myös terveydenhuollon nykytilaa eniten kritisoivat päättäjät istuvat.

Olemme siis antaneet SoTe-piirille tavoitteeksi pitää menojen kasvu parissa prosentissa. Keskussairaala ei ole tähän pystynyt mutta terveyskeskus ja sosiaalitoimi ovat. Miten? Keskittämällä töitä suurempiin yksiköihin, olemalla lisäämättä henkilöstöä, keskittämällä tarvikehankinnat suuriin eriin jne. Saavutus on ollut meidän päättäjien mieleen, varsinkin kun samaan aikaan palkat ja tarvikehinnat ovat nousseet enemmän kuin tuon 2 %.

Talouskurin kääntöpuolena ovat sitten pienet arkielämässä helposti näkyvät muutokset kuten juuri neuvontapisteen loppuminen. En itsekään iloitse siitä tai koululääkärien vaihtuvuudesta, laboratoriotoiminnan supistumisesta jne. Kovaa melua pitävien arvostelijoiden olisi kuitenkin syytä myös katsoa peiliin: Sitä saa mitä tilaa. Itse he ovat olleet tekemässä päätöksiä, jotka ovat johtaneet nykytilaan.  Eivätkö he ole kenties ymmärtäneet mitä ovat olleet päättämässä eli että menokatto vääjäämättä johtaa supistuksiin jossain? Siinä tapauksessa pitää katsoa uudelleen peiliin - ja pitkään.

Mikäli päättäjä - tai kuka tahansa - on eri mieltä toiminnan linjauksista, tulee hänen esittää vaihtoehtoja, esim. budjettikokouksissa jotain muuta prosenttilukua kuin tuo 2. Käytännössä siis lisää rahaa ja mistä sitä löytyy. Pelkkä epäkohtien esittely ei johda mihinkään eikä ole rakentavaa asioiden hoitoa.

Vielä mitä terveyskeskuksen neuvontaan tulee, perusturvalautakunta pyysi ennen joulua Aavan johtavalta lääkäriltä kirjallisen selvityksen asiasta. Lautakunta tulee myös perehtymään talon toimintaan ja sen kehittämiseen talven ja kevään aikana. Perästä kuuluu…

Valtaa vai ei?

Perjantai 7.1.2011 klo 19:57

Orimattilan Sanomat nosti ”Meiltä ja muualta” – palstallaan 7.1. esiin kysymyksen kunnallisten päättäjien vallasta – tai sen puutteesta. Jutusta huokui näkemys, ettei luottamushenkilöillä ole enää paljonkaan valtaa vaan se on siirtynyt yhtiöihin ja virkamiehille.

On hyvä muistaa kuitenkin myös mennyt aika. Vielä 1980-luvun lopussa kun istuin Nurmeksen kaupungin koululautakunnassa, se käsitteli mm. opettajien koulutushakemukset. Otapa siinä kantaa, pitäisikö tekstiilityön opettaja lähettää Wetterhoffin opistoon tykkimyssykurssille vai ei. Olimme koko lautakunta erinomaisen turhautuneita moisiin asioihin. Täkäläisiltä vanhemman polven poliitikoilta olen kuullut valtuustossa 70-luvulla keskustellun ”kaupungintalon lyijykynistä”.

Tällä hetkellä olemme edelliseen nähden vastakkaisessa laidassa. Valtuuston rooli on strateginen johtaminen ja käytännön asiat on delegoitu hallinto- ja johtosäännöissä virkamiehille tai lautakunnille. Kehitys alkoi 80-luvun lopulla ns. vapaakuntakokeiluna ja huipentui 1995 kuntalakiin.

Valtuusto ei ole kuitenkaan hampaaton suhteessa yhtiöitettyihin toimintoihin tai kuntainliittoihin. Erityisesti osakeyhtiöissä valtaa on mahdollista käyttää. Niissä ylin päätösvalta on yhtiökokouksella, johon osakkeenomistajat, kuten kaupunki, lähettävät edustajansa. Kokous voi vaihtaa toimitusjohtajan ja hallituksen jos näiden linja ei miellytä tai ottaa itselleen päätettäväksi niille kuuluvia asioita. Mikäli kunta / kaupunki omistaa yhtiöstä yli 50 % se myös sanelee yhtiön toiminnan.

Valtaa siis on mutta sitä ei haluta tai uskalleta käyttää. Harvoin poliitikot nousevat kunta- tai valtio-omisteisten yhtiöiden johtoa vastaan. Miksi, siitä en ole aivan selvillä. Ehkä ne edelleen koetaan omaan organisaatioon kuuluviksi laitoksiksi. Toinen ajatusmalli voi olla, että politiikkaa ei haluta sotkea kaupalliseen toimintaan. Lisäksi varsinkin kunnissa yhtiökokousedustajat ovat ns. politiikan sisäpiirin ulkopuolelta eikä heitä evästetä tehtäväänsä.

Yhteenvetona edellisestä: Kunnallinen toimintakenttä on muuttunut 90-luvun lopulla ja 2000-luvulla mutta poliittinen ajatusmaailma ja toimintatavat eivät. Kuntaomisteisiin yhtiöihin suhtaudutaan kuin muinoin kyläkoulujen johtokuntiin, ne eivät ole mitään haluttuja luottamusmiespaikkoja. Myöskään valtuustojen työtavat eivät ole muuttuneet tarpeita vastaaviksi. Pääasiallinen työmuoto ovat päätöskokoukset, joissa ei aitoa keskustelua voi syntyä. Puheet pidetäänkin lähinnä medialle.

Jotta valta olisi vaaleilla valituilla edustajilla, on heidän se otettava. Kunta- ja osakeyhtiölakeja emme voi muuttaa mutta omia toimintatapoja voimme. Sillä on hieno nykyaikainen nimikin: Omistajaohjaus. Aloitetaan vaikka lisäämällä valtuuston työjärjestykseen lähetekeskustelu. Siinä esim. lämpöyhtiön yhtiökokousedustajat istuvat salin eteen ja valtuusto voi tehdä heille kysymyksiä ja antaa ohjeita. Juridista sitovuutta niillä ei ole mutta harva päättäjä jättää julkisesti saamansa evästyksen noudattamatta. Samaa käytäntöä voi soveltaa myös Koulutuskonserniin ja SoTe-piiriin – orimattilalaisten luottamushenkilöiden osalta. Tällä hetkellä kaupunginhallitus antaa tällaisia ohjeita mutta se tapahtuu suljettujen ovien takana eivätkä asianomaiset edustajat ole niitä itse kuulemassa. He saavat ohjeet paperilla, jos saavat.

Toinen tärkeä ohjausväline ovat strategiat ja ohjelmat. Niissä määritellään ns. pelikentän rajat ja toimintatavat. Ei kuitenkaan riitä, että niitä tarkastellaan vain joka neljäs vuosi, vaalikauden alussa. Maailma muuttuu tätä nopeammin. Tarkastelu on tehtävä vuosittain. En tarkoita papereiden uudelleen kirjoittamista vaan esim. valtionapujen muutosten, muuttoliikkeen, taloustilanteen tms. seikan aiheuttaman muutoksen huomioimista. Yleensäkin olen havainnut 2-3 päivän seminaarityyppisten tilaisuuksien tuottavan hyviä tuloksia, jollaisia ei synny valtuustosalissa riveissä istumalla.

Päättäjillä siis on valtaa mutta sen käyttäminen vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä – ja itsensä julkisuudessa likoon laittamista.