Kahden eri mittakaavan ratoja

(Katso kuvia albumista.)

Jostain mystisestä syystä junat ovat kiehtoneet jo pienestä pitäen. Asemalle piti päästä ja junamatka oli elämys.

Varsinainen pienoismallien rakentaminen alkoi armeijan jälkeen, 21-vuotiaana. Kellariin, takkahuoneeseen syntyi lastulevyn (260x120 cm) kokoinen ympyrärata, jossa oli asema, satama ja teollisuusraiteita. Kalusto oli aluksi vanhaa Limaa, sitten Rocoa. Maisema tavoitteli suomalaisuutta, mutta varsin huonosti onnistuen. Kokemusta kuitenkin kertyi kalustosta sekä maiseman ja talojen rakentamisesta siinä määrin, että nälkä kasvoi ja rakensin uuden satama-aluetta kuvaavan radan 1990.

Satamadioraamassa on käytetty 1980-luvun loppuvuosien oppeja ja tekniikkaa. Maastopohja on värjättyä keinoturkista, puut bamburimaa, johon on lävistetty värjätyllä sammalella tai foliagella naamioitua rautalankaa oksistoksi. Rakennukset ja kalusto on vanhennettu maalilla. 1991-95 välillä suomalaismallien tuotanto oli vilkasta, niinpä radalla on runsaasti sora-, hiili- ja umpitavaravaunuja, Hr12 ja puukorisia matkustajavaunuja sekä kotoisia pikkurakennuksia.

Sain tietää suurempien mittakaavojen (1:22,5) olemassaolosta 1989. Tilasin J.Jokipiiltä heti LGB-starttipaketin ja rakensin sille ulos pienen radan. Tämä kalusto alkoi miellyttää enemmän, koska sen kanssa ei tarvitse kellosepän näppäryyttä. Suururakka oli kesällä 1990 ulkoradan rakentaminen. Parin multa- ja sorakuution ajaminen kottikärryillä vei useamman päivän ja herätti kadun toisella puolella olevan kerrostalon asujaimistossa hämmästystä.

Iso kalusto on varsin arvokasta, joten projekti kesti pari vuotta. Keväällä -93 oli piiloratapihakin valmis ja kalusto nykyisessä laajuudessaan. Koska Haukivuorelta ei ollut kohtuuttoman pitkä matka kotiin, liikennöin myös talvisaikaan. Moni on ihmetellyt, voivatko kiskot olla talven ulkona. Kyllä. Ne ovat messinkiä, joka ei ruostu. Rakennukset ja kaluston otan sisälle.

LGB-kalusto on periaatteeltaan samanlaista kuin 1:87-mittakaavankin. Isoissa vetureissa on tosin 2 sähkömoottoria ja kaikissa vetureissa kiskojarruilta näyttävät laahausvirranottimet. Käyttöjännite on 0-24 V ja virtaa isolla radalla tarvitaan kalustosta riippuen parin-kolmen ampeerin verran. Digitaalitekniikka on tullut myös tänne, mutta omalla radallani sitä ei ole.

Kesällä 2007 vaihdoin ulkoradan virtalähteen tehokkaampaan ja rakensin lämpövoimalaitosalueen ratapihan viereen. Samalla sain yllättävän inspiraation laajentaa sisärataa. Korvasin entisen piiloratapiha-alueen näkyvällä ratapihalla. Se on tehty pitkälti materiaaleista, joita sattui jäljellä olemaan eikä sen vuoksi ole kovin suomalaisen näköinen. Itse asiassa suomalaiskalusto siirtyi pelkkään vitriinikäyttöön.

Vuosina 2008-2009 siirsin LGB-piharadan Nurmeksesta Orimattilaan. Kuten kuvista on nähtävissä, U:n muotoisella radalla on kaksi asemaa ratapihoineen.